Keholla on meille tärkeitä viestejä – fokusointi auttaa kuulemaan ne
Fokusoinnissa henkilö ohjataan kuuntelemaan omaa kehoaan ja kehossa olevia tuntemuksia. Päämme tai ajatuksemme saattavat helposti kertoa yhtä tarinaa, jolloin kehomme antamat viestit ja tieto voivat jäädä kuulematta. Fokusoinnissa ei ole tarkoitus muuttaa aktiivisesti mitään, vaan ainoastaan olla avoimesti läsnä itselleen ja omalle keholleen ja antaa sen muutoksen tapahtua, mikä tapahtuu.
Mihin fokusointi pohjautuu?
Fokusoinnin juuret ovat 1970-luvulla. Silloin tutkimusryhmä alkoi tutkia, miksi osa terapiassa käyvistä henkilöistä edistyy terapiassa ja osa ei. Tutkimuksessa kävi ilmi, että ne, jotka menevät eteenpäin, eivät vastaa terapiassa esitettyihin kysymyksiin heti, vaan he pysähtyvät havainnoimaan itseään, kehonsa reaktioita ja tuntemuksia ennen vastausta.
He ikään kuin pysähtyivät hakemaan oikeaa sanaa, joka heistä tuntui parhaiten kuvaavan sitä, mistä he puhuivat.
Eugene T. Gendlinin kehitti tämän pohjalta fokusointimenetelmän. Taustalla on ajatus siitä, että keholla on yhteys asioihin, tapahtumiin, paikkoihin ja ihmisiin ympärillämme, ja tästä yhteydestä ja kehon sisältämästä tiedosta on mahdollista tulla tietoiseksi fokusoinnin avulla. Fokusoinnissa ei ole mitään tiettyä päämäärää, vaan ideana on olla läsnä itselleen. Läsnäolo ja kehon kuuntelu lisää itseymmärrystä ja saattaa tuoda selkeyttä eri tilanteisiin.
Tunteiden ja tuntemusten erottaminen
Tiedämme, että meillä on ajatuksia ja tunteita, mutta on tärkeä pysähtyä havainnoimaan myös kehossamme olevia tuntemuksia. Tulkitsemme helposti kehomme tuntemuksen esimerkiksi ahdistukseksi, mutta kehossa tapahtuu paljon sellaista, mihin emme osaa välttämättä kiinnittää huomiota. Fokusoinnin avulla voimme saada sellaista informaatiota, mitä emme muuten tavoita.
Harjoituksessa voi ihan vain pysähtyä olemaan läsnä kehossa ja kuuntelemaan omaa kehoaan. Tai harjoituksessa voidaan valita jokin kysymys, johon keskitytään. Kehon tuntemukset voivat avata tilannetta esimerkiksi jonkun ihmisen kanssa. Keho muistaa, mitä on tapahtunut ja voi helpottaa tunnistamaan omia tunteitaan ja avata stressireaktiota.
Esiin nousevia tuntemuksia pyritään kuvaamaan.
Esimerkki fokusointiharjoituksesta
Kehoskannaus: käy läpi koko keho kuulostellen, miltä missäkin osassa kehoa tuntuu.
Rentoutus: rentouta keho tietoisesti.
Mielikuva: kuvittele eteesi ovi. Kun avaat oven, sen takana on joku rakas asia, ihminen tai eläin.
Havainnoi: ole läsnä kehossa ja havainnoi ja kuulostele, miltä kehossa tuntuu.
Kuvaa: Missä ja millaisia tuntemuksia kehossa on? Minkävärisiä ja -muotoisia? Mikä sana tai kuva voisi kuvata tuntemusta? Jos kehoyhteys ei ole vahva, tämä voi olla aluksi vaikeaa.
Tauko: Sulje ovi. Ota pieni tauko harjoituksesta, katso vaikka lattianrajaan.
Mielikuva: kuvittele eteesi toinen ovi. Kun avaat oven, sen takana on jokin asia, ihminen tai eläin, johon liittyy joitakin ikäviä tunteita. Älä valitse kuitenkaan kaikkein traumaattisinta henkilöä.
Havainnoi: ole läsnä kehossa ja havainnoi, miltä kehossa tuntuu.
Kuvaa: Missä ja millaisia tuntemuksia kehossa on? Minkävärisiä ja -muotoisia? Mikä sana tai kuva voisi kuvata tuntemusta?
Tauko: Sulje tämäkin ovi.
Purku: Hengitä syvään ja palauta mieleen, mitä tuntemuksia heräsi. Mitä kehossa tapahtui?
Tuntemuksia pyydetään kuvaamaan konkreettisilla sanoilla. Kuvaukset ovat usein visuaalisilla, kuten “valopallo”, “polvessa tuntuu punainen pallo” mutta myös muihin aisteihin perustuvia, kuten “kädessä tuntuu puristus”. On tärkeää rohkaista kuvaamaan tunteita hassuillakin sanoilla – tärkeintä on koittaa kuvata. Kun etsimme epämääräiselle sanoja, saamme käynnistettyä etuotsalohkon ja tulemme tietoiseksi reaktiostamme. Tämä auttaa irtautumaan traumareaktiosta.
Leikkiväessä on tehty kevyitä fokusointiharjoituksia tähän asti lähinnä yksilökeskusteluissa. Harjoituksissa keskitytään olemaan läsnä oman kehotuntemuksen kanssa ja konkretisoidaan sitä esimerkiksi kuvailemalla tuntemusta.
Ohjaajan tehtävä on olla neutraali tukihenkilö, joka on myötätuntoisesti läsnä henkilölle, joka fokusoi. Lue lisää fokusoinnista.