Kiskoteka hyödyntää kehon luonnollista kykyä lievittää stressiä
Kiskotekan eli kiskottelun idea on herättää kehossa oleva luontainen liikepotentiaali. Jos seuraa kissoja ja koiria, ne venyttelevät ja saattavat haukotellakin joka kerta noustessaan ylös ennen liikkeelle lähtöä. Venyttely ja haukottelu energisoivat myös ihmisen kehoa. Meidän kulttuurissamme haukottelua on pitkään pidetty epäkohteliaana, pitkästymisen ja väsymyksen merkkinä. Leikkiväessä on lupa venytellä ja haukotella!
Kiskotekaa varten on hyvä varata joogamatto tai muu pehmeä alusta, jotta liike voi päätyä myös lattialle. Ajatuksena on, että tietoiset aivot saadaan kytkettyä pois päältä ja keho ohjaa siihen liikkeeseen ja asentoon, mihin se itse haluaa.
Kiskotekaharjoituksen voi aloittaa esimerkiksi näin
Ota haara-asento, jalat suunnilleen lantionleveydellä.
Laita kädet nyrkissä leuan alle. Jännitä nyrkkejä ja käsivarsia.
Rentouta kädet ja lähde avaamaan käsiä kehosta poispäin. Avaa samalla suuta.
Kuvittele olevasi ikään kuin hunajapurkissa, kuvittele vastus, jota vasten työnnät käsiä.
Kuulostele mihin keho ja eri kehonosat haluavat venyä, kiertyä ja kiskoutua. Anna keholle lupa liikkua siihen suuntaan, johon haluaa.
Jos mitään ei tapahdu, voit kuunnella vain omaa kehoa tai tehdä vaikka mekaanisia venytysharjoituksia. Älä pakota kehoasi mihinkään.
Harjoituksen yhteydessä on luonnollista, että ulos tulee kaikenlaisia haukotuksia, huokauksia ja muuta ääntä, älä estä niitä vaan anna niiden tulla ulos. Keho puhdistaa pois sitä, mitä emme enää tarvitse.
Lue lisää Kiskotekasta.
”Kiskottelua ohjatessani teen itsekin harjoituksen ryhmän kanssa. Olen päätynyt tähän ohjaustapaan, vaikka ajattelenkin että nähdyksi tuleminen ja hyväksyvän katseen alla liikkuminen ovat voimaannuttavia ja eheyttäviä. Kehohäpeä saattaa kuitenkin olla niin suuri, että on joillekin on liian pelottavaa tai jopa mahdotonta antaa keholle lupa liikkua vapaasti, etenkin jos tietää olevansa katseen alla. Näin ollen harjoitukseen voi olla helpompi heittäytyä ohjaajan osallistuessa itsekin sen sijaan että hän toimisi ainoastaan tarkkailijana. Harjoitusta tehdessäni olen kuitenkin koko ajan tietoinen ryhmästä ja siitä mitä siinä tapahtuu.”
– Iiris Jalkanen, ohjaaja