Stressiprosessia havainnollistava toleranssiympyrä
Leikkiväessä käytetään havainnollisia apuvälineitä, jotka auttavat kävijöitä ymmärtämään stressiprosessia ja sitä, mitä itsessä tapahtuu. Yksi näistä on EASEL-tunnetaitomenetelmän toleranssiympyrä, Leikkiväessä tuttavallisesti stressiympyrä.
Jos klikkaat kuvaa, aukeaa pdf.
Stressiympyrä. Kuva on piirretty Leikkiväen väreillä, jotka eroavat hiukan alkuperäisen EASEL-toleranssiympyrän väreistä.
Miten stressiympyrää tulkitaan ja käytetään?
Stressiympyrä on yksinkertaistus ihmisen olotiloista. Keskellä sijaitseva vihreä ja sitä ympyröivä keltainen alue kuvaavat turva-alueita. Vihreä on mukavuusalue tai lepoalue, keltainen on työskentely- ja oppimisalue.
Ulkokehän punainen alue kuvaa mantelitumakkeen laukaisemaa stressireaktiota.
Kun jokin laukaisee stressireaktion, elimistömme siirtyy ensin pakenemistilaan. Tämä voi tulla esiin esimerkiksi alisuoriutumisena tai välttelynä. Jos pakeneminen ei auta, elimistö siirtyy taistelutilaan, mikä voi ilmetä ristiriitoina, konflikteina tai itsekritiikkiinä. Jos taisteleminenkaan ei auta palaamaan turvaan, elimistö jähmettyy. Ihminen koittaa selviytyä tulemalla mahdollisimman näkymättömäksi. Elimistö lamaantuu ja suojautuu, minkä seurauksena ihminen voi muuttua apaattiseksi, uupua tai masentua.
Uhka sysää meidät punaiselle alueelle, turva saa meidät palautumaan ja palaamaan takaisin keltaiselle alueelle. Huomionarvioista on, että punaisella alueella ei tapahdu esimerkiksi oppimista. Meillä on oltava riittävän turvallinen olo, jotta voimme oppia.
Jokaisella ihmisellä on yksilöllinen toleranssi. Joillakin Leikkiväen kävijöistä keltainen alue on hyvin ohut. Lepoalueelta, eli lähes suoraan unesta ajaudutaan suoraan punaiselle alueelle. Päälle jäänyt stressireaktio on tärkeä saada purettua. Tämä on Leikkiväen ydintoimintaa.
Stressireaktioiden tuntemus ja hyväksyminen lisää kävijöiden hyvinvointia
Oman hyvinvoinnin ja sosioemotionaalisten taitojen kannalta on tärkeää oppia tunnistamaan omia kriittisiä pisteitään sekä se, milloin on punaisella ja milloin keltaisella alueella. Se, miten herkästi ja mistä ärsykkeistä ihminen siirtyy punaiselle, on yksilöllistä ja riippuu siitä, kuinka aivot ovat muovautuneet kasvuympäristössä ja aikaisempien kokemusten myötä.
Monelle kävijälle käänteentekevää on jo tieto siitä, että stressireaktion nostattamasta olosta ei tarvitse kokea huonoutta ja syyllisyyttä. Pelkästään hyväksyvä ja myötätuntoinen näkökulma omia reaktioita ja tunteita kohtaan sekä tieto siitä, ettei niistä tarvitse hätääntyä, voi auttaa nuorta aikuista eteenpäin.
“Olen oppinut stressireaktion vaiheet ja stressiympyrästä sen, että kun on punaisella alueella, niin oppiminen ei onnistu. Silloin ei myöskään tarvitse/kannata tehdä muuta kuin palauttaa itsensä keltaiselle alueelle. Olen myös oppinut sen, että kaikki tunteet on ok ja niitä saa olla.”
– Leikkiväen kävijä
Stressiympyrää voidaan käyttää apuna erilaisissa harjoituksissa, joissa käsitellään omaa stressireaktiota ja etsitään keinoja palautua. Sen avulla voidaan keskustella nuorten kanssa esimerkiksi siitä, millaisia haasteita on, kun stressireaktion jähmettymistilasta alkaa rentoutua. Tai miten taistele tai pakene -tilan ylivirittämän kehon saa rauhoitettua tai stressireaktion jähmettämän alivireisen kehon aktivoitua.
Autamme nuoria myös löytämään ja listaamaan keinoja, jotka auttavat palautumaan punaiselta alueelta keltaiselle.
“Stressiympyrä on ikään kuin kartta: missä minä olen tällä ympyrällä? Se auttaa ymmärtämään mielen ja kehon reaktioita. Saatamme esimerkiksi tottua johonkin olotilaan emmekä hoksaa lainkaan, että olemme punaisella alueella. Kun ymmärtää olevansa punaisella alueella, se voi tuottaa oivalluksen, että jossain on olemassa myös muun värisiä alueita. Tämä auttaa suuntaamaan punaiselta alueelta kohti keltaista aluetta.
Teemme nuorten aikuisten kanssa mm. listoja, mitkä asiat lisäävät turvaa omassa elämässä. Joillakin se voi olla koiran silittäminen, toisella saunassa käyminen, vesilasillisen juominen, yhdelle ystävän halaaminen. Nuorille voi olla voimaannuttavaa huomata, että heillä itsellään on käytössä monia keinoja lisätä tietoisemmin kokemusta turvasta tässä hetkessä.
Minun tavoitteeni EASEL-ohjaajana on pyrkiä rakentamaan turvallista tilaa, jossa parasympaattinen sosiaalisen liittymisen ja turvan hermosto aktivoituu. Silloin nuorilla on mahdollista toipua elämän haasteista, palautua stressistä ja vahvistaa luottamusta itseensä ja ympäristöönsä”
– Susanna Koljonen, kehoterapeutti, ohjaaja