Miten voi oppia erottamaan havainnon tulkinnasta?
Me ihmiset tulkitsemme nopeasti ja joskus virheellisestikin toistemme toimintaa. Saatamme esimerkiksi päätellä toisen henkilön toiminnan kytkeytyvän siihen, mitä itse olemme tehneet tai jättäneet tekemättä, vaikka näillä ei olisi lainkaan yhteyttä toisiinsa.
Tulkintaamme saattaa vaikuttaa oma tunnetilamme. Esimerkiksi päälle jäänyt stressitila saattaa vaikuttaa siihen, että tulkitsemme toisen käyttäytymisen tai sanat itsellemme turhan kielteisessä valossa.
Väärä tulkinta saattaa pahimmillaan johtaa toimintaan, joka on itselle vahingollista.
Havainnon ja tulkinnan erottaminen ja sanoittaminen ei ole helppoa. Olemme miettineetkin Leikkiväessä erilaisia kevyitä ja inspiroivia harjoituksia, joiden avulla tätä voi treenata. Harjoitukset on muokattavissa sopimaan eri-ikäisille ryhmille.
Vinkki: lue myös tunteiden ja tarpeiden yhteydestä.
Harjoitus 1: Elokuva- ja TV-sarjojen kohtaukset
Valmistelut: Kerää lyhyitä kohtauksia TV-sarjoista ja elokuvista näytettäväksi osallistujille.
Kohtaukset on valittava harkiten. Herkullisimpia ovat sellaiset, jotka herättävät helposti jo jonkin tulkinnan, jolloin osallistujat joutuvat tekemään hiukan työtä, jotta saavat nostettua esiin havaintoja. Hyvä valinta voi olla sellainen juonenkohta, jossa vuorovaikutustilanteen seurauksena syntyy väärinkäsityksiä, joita myöhemmin selvitellään. Myös jokin kontekstistaan irroitettu toimintakohtaus voi olla sopivan absurdi tehtävään.
Voit varata esimerkiksi 3–5 kohtausta ja jaksottaa näitä eri päiville osallistujien keskittymiskyvyn ja jaksamisen mukaan. Myös asioiden prosessoinnille ja oivalluksien syntymiselle kannattaa antaa aikaa, siksi on hyvä tarkastella aihetta uudemman kerran vaikkapa viikon päästä.
Lämmittelyvaihe: Ohjaaja johdattaa aiheeseen pienellä liikesarjalla, jossa hänen ilmeensä ja asentonsa vaihtuvat. Tämän jälkeen hän pyytää ryhmältä tulkintoja tapahtuneesta.
Esimerkki: Ohjaaja voi asettaa kämmenet vatsan päälle kasvot peruslukemilla ja äkkiä koukistaa polvet, sulkea silmät ja painaa leuan rintaa vasten. Liikesarja toistetaan muutamaan kertaan. Sen jälkeen kysytään osallistujilta, mitä tilanteessa heidän mielestään tapahtui.
Lämmittelyharjoitus synnyttää usein monenlaisia tulkintoja tai jopa pieniä tarinoita tapahtuneesta. Joku perustaa tulkintansa etenkin ohjaajan ilmeeseen, toinen puolestaan käsien tai kehon liikkeeseen.
Tulkintakierroksen jälkeen ohjataan osallistujat keskustelemaan havainnoista, eli harjoitellaan sanoittamaan ohjaajan ilmettä, asentoa ja liikettä.
Lämmittelyosuuden lopuksi annetaan pieni tietoisku siitä, mikä rakentavan vuorovaikutuksen mukaan (NVC) on havainto, mitä tarkoittaa tulkinta sekä mihin näitä kahta tarvitaan.
Tehtävän toteutus: Osallistujille annetaan post-it-lappuja ja kynä. Heitä pyydetään katsomaan rauhassa seuraava kohtaus videolta ja havainnoimaan, mitä kohtauksessa näkee ja kirjoittamaan näitä havaintoja lapuille. Yksi havainto per lappu.
Videokohtaus näytetään kaksi kertaa. Osallistujat kirjoittavat post-it-lapuille havaintonsa.
Purkuosuus: Laput kerätään pois ja havainnot luetaan yksitellen (nimettömästi) ääneen. Jokaisen havainnon jälkeen kysytään, ovatko kaikki samaa mieltä siitä, onko kyseessä havainto vai lipsuuko huomio kenties tulkinnan puolelle? Tavoitteena on yhdessä löytää havainnot mahdollisen tulkinnan alta ja sanallistaa ne.
Kun kaikki laput on käsitelty, siirrytään seuraavaan kohtaukseen.
Lopuksi on tärkeää antaa jokaiselle tilaa myös kertoa, miltä tuntui tehdä tällaista harjoitusta, herättikö se ajatuksia, ja purkaa teemasta nousseita kysymyksiä yhdessä.
Mahdollinen loppukevennys: Loppukevennykseksi voi näyttää esimerkiksi kohtauksen TV-sarjan jakson alkupään kohtauksesta, jossa juonen tapahtumaketju jää herkullisesti kesken. Katselun jälkeen voidaan arvuutella ja tehdä tulkintoja, mitä seuraavaksi tapahtuu ja miten jakso loppuu. Lopuksi katsotaan jakson loppukohtaus, jossa totuus paljastuu.
”Koen, että havainnon ja tulkinnan käsittely on tämän harjoituksen avulla hauskaa ja aivot pääsevät tositoimiin. Ohjaajan on tärkeää pitää yllä rentoa tunnelmaa ja leikkisää mieltä sekä rohkaista ryhmää keskusteluun niin, ettei harjoitteessa vahingossakaan ajauduta oikein–väärin-osoitteluun taikka hurjaan hiustenhalkomiseen.”
– Martina Mama Myllylä, ohjaaja
Harjoitus 2: Prinsessa Ruusunen
Leikkiväessä järjestetään ryhmiä eri teemoista. Tätä harjoitusta on käytetty Leikkiväessä stressireaktioon keskittyvässä ryhmässä, jonka osana on käyty läpi myös rakentavaa vuorovaikutusta.
Taustaa ja valmistelut: Ohjaaja valitsee sadun harjoitusta varten. Harjoituksessa sovelletaan prosessidraaman tekniikkaa, jossa ohjaaja kertoo satua omana tai ystäviensä kokemuksena. Olemme käyttäneet Leikkiväessä satua Prinsessa Ruususesta, koska se on kaikille jollain tavalla tuttu satu. Sadussa on oivallinen esimerkki siitä, miten tulkinta alkaa elää omaa elämäänsä aiheuttaen mm. hämmennystä, vihaa, surua ja pelkoa. Kyseisen sadun ja siinä olevat hahmot voi alkaa nähdä hyvin eri silmin työskentelyn jälkeen.
Toteutus: Ohjaaja alkaa kertoa tarinaa ikään kuin asiat olisivat tapahtuneet hänen ystävilleen. ”Mulla on yks ystäväpariskunta, jolle kävi näin…” Tarinankerronnan avulla harjoitukseen saadaan luotua sekä tarvittavaa etäisyyttä että leikillisyyttä, kun osallistujille valkenee, että kyseessä onkin satu.
Ohjaaja kertoo tarinaa ja haastattelee välillä osallistujia sadun käänteistä. Prinsessa Ruususessa voidaan pysähtyä esimerkiksi kohtaukseen, jossa kuningatar on päättänyt olla kutsumatta paikalle yhtä velhoista, koska hänellä ei ole riittävästi kultaisia lautasia. Lopputulemana velho saapuu paikalle raivoissaan ja asettaa lapsen päälle kirouksen.
Osallistujilta voidaan kysyä:
Missä tilanteessa velho on mahdollisesti saanut tietää, että vain häntä ei ole kutsuttu juhliin?
Mitä hän siinä kohdassa on mahdollisesti tuntenut?
Millaisia tulkintoja hän on tehnyt tilanteesta?
Miten hän olisi voinut toimia toisin?
Käymme läpi myös kuningattaren tilanteen. Mitä hän tunsi ja ajatteli, kun päätyi ratkaisuun olla kutsumatta yhtä velhoista paikalle? Olisiko hän voinut toimia toisin? Millä tavalla hän olisi voinut mahdollisesti toimia?
Päätöskeskustelu: Harjoituksen ideana on tuoda näkyväksi sitä, miten tulkinnat tilanteista vaikuttavat siihen, mitä tunnemme ja miten alamme toimia. Harjoituksen lopuksi voidaan keskusteluttaa ryhmää siitä, onko itse joskus kokenut vastaavaa: olisi kaivannut yhteyttä muihin, mutta onkin lähtenyt toimimaan toisella tavalla, koska on kokenut olonsa loukatuksi tai ollut häpeissään.
”Tässä sadussa tapahtuva tilanne on loppujen lopuksi hyvin tuttu todennäköisesti meistä jokaiselle jollain tavalla. Leikkiksen kävijät ovatkin lähteneet hyvin mukaan harjoitukseen ja kertoneet myös omista kokemuksistaan, joissa on ilmennyt samankaltaisuutta tulkinnan, tunnereaktion ja toiminnan välillä. Harjoituksen avulla päästään hyvin kiinni esimerkiksi häpeän tunteeseen ja millaiset ovat sen vaikutukset toimintaan. ”
– Elina Rinne, ohjaaja